Korvensuoara historia

Korvensuoran historiaa Korvensuoran Asukasyhdistys ry:n 30-vuosijuhlajulkaisu v. 1990

historiikki kertoo Korvensuoran alueesta, joka sijaitsee Oulun kaupungissa Oulujoen pohjoispuolella noin viisi kilometriä kaupungin keskustasta koilliseen. Alue sijaitsee Kuusamontien varressa, rajoina Korvenkylä (rajana Kalimenoja), Hiukkavaaran varuskunta, Raitotien jatke sekä Kuusamontie. Korvensuoran kokonaispinta-ala on noin 400 ha.

Laatinut työryhmä Jukka Lappalainen, Jaana Tähtinen, Toivo Knuutila Kuvat: Pentti Väyrynen, Kalevan arkisto

KORVENSUORA ALUEENA

Tämä historiikki kertoo Korvensuoran alueesta, joka sijaitsee Oulun kaupungissa Oulujoen pohjoispuolella noin viisi kilometriä kaupungin keskustasta koilliseen. Alue sijaitsee Kuusamontien varressa, rajoina Korvenkylä (rajana Kalimenoja), Hiukkavaaran varuskunta, Raitotien jatke sekä Kuusamontie. Korvensuoran kokonaispinta-ala on noin 400 ha.

Tällä hetkellä Korvensuoran kaupunginosassa on kolme erillistä asuinaluetta: Huonesuo, Rannanperä ja Hönttämäki. Lisäksi Korvensuoraan on läheisesti liittynyt Ruskon puolella sijaitseva Posanperän alue.

Korvensuoran Kiinteistöyhdistyksen toiminta-alue kattaa nykyisellään varsinaisen Korvensuoran lisäksi myös Ruskonselän, Posanperän, Heikinharjun, Vesalanmäen, Korvenkylän sekä Saviharjun asuinalueet.

Urpo Pehkonen

Kuusamontie oli ”raijetietä” syksyisin ja keväisin. Kun auto tuli toista autoa vastaan, ne ajoivat nokat vastakkain ja siinä kuskit vaihtoivat ajatuksia ja vasta sen jälkeen alettiin suunnitella, että miten siitä päästäisiin ohitse. Useilla autoilijoilla olikin sellaiset puulontit, jotka pantiin raiteeseen. Ja sitä myöten ajoneuvo nousi raiteesta tien sivuun. Näin ajoneuvot suorittivat ohituksen. Joilla ei ollut lontteja, he jystivät rautakangella tai kirveellä urat eli raiteet. Ja mikä milläkin keinoin, että pääsivät ohittamaan toisensa.

ASUTUS JA VÄESTÖ

Korvensuoran asutuksen voidaan katsoa lähteneen ruotumiestorppauksesta vuonna 1732, jolloin Ruotsi-Suomen armeija siirtyi ruotuväkilaitokseksi. Ruotusopimuksen mukaan ruotusotamiehelle annettiin vaatetarpeiden, lehmän ja vuosipalkan lisäksi torppa, jossa oli vähän peltoa ja niittyä viljelyä varten

Korvensuoralla tai sen välittömässä läheisyydessä oli näitä sotilastorppia neljä. Torpat olivat Hönttämäellä, Värttöönvaaran laidassa vanhalla kaupunginrajalla Hintassa ja nykyisen Hiukkavaaran alueella.

Hönttämäen sotilastorppaa asusti aikoinaan Matinlauri, Värtönvaaran torpassa asui Pekka Remes perheineen sekä Hintassa Heikki Karva. Hiukka vaara torppa-alue on ollut useammankin henkilön hallussa. Sitä ovat raivanneet ja viljelleet Mustasuot, Kauppilat ja viimeksi Erkki Nuutinen.

Urpo Pelkonen

Tietoa sotilastorpan asukista Pekka Remeksestä: Remes oli aikoinaan Uleå Oy:n sahatyömies. Hän oli myös innokas erä- ja kalamies. Pekka ei luottanut ajan aseisiin. Linnut ja jänikset hän pyydysti ansoilla, loukuilla, piilu- ja jousipyssyillä. Saaliinsa hän möi kaupungin hotelleihin, pääasiassa Seurahuoneelle eli “Susilaan”.

Asutusta laajennettiin vuosisadan vaihteessa Huonesuon ja Rannanperän alueilla. Erään haastattelutiedon sekä maarekisterimerkinnän mukaan on alueelle perustettu vuonna 1898 tapahtuneen isojaon jälkeen neljä torpparitilaa ja yksi uusi sotilastorppa. Pehkosen suvun hallussa oleva torppa lienee näistä vanhin. Muusta asutustoiminnasta ennen vuotta 1920 ei ole tarkkoja tietoja.

Urpo Pelkonen

Hönttämäellä on ollut ennenkin asutusta: Hönttä-Jussi ja hänen asumuksensa on ollut nykyisen parkkipaikan kohdalla, joka on tuhoutunut tulipalossa vuonna 1916. Toisella puolella Perttunen, jonka asumuksen osti Rans Keränen v. 1929. Samana kesänä se siirrettiin Pehkosen hevosella nykyiselle Tanjusen paikalle. Sen uudelleen rakensi Rans Keränen v. 1930. Perttusen takana Hönttämäellä asui myös Matinlaurin Joonas ja Anna. He asuivat vuoteen 1940 saakka, jona vuonna kuolivat. Ruskon ensimmäinen asukas on ollut Pekka Remes, joka asui Yrjänän Jannen niittypirtissä vuodet 1916—1922 ja toisena asukkaana oli Kalle Kemppainen v. 1932—1933 kevääseen saakka Peltoniemen niittypirtissä. Sen jälkeen Rusko autioitui joksikin aikaa. Vuonna 1935 muutti Kalle Rautiainen Onterolta syksyllä Peltoniemen niittypirttiin kuvankauniin Alliinan kanssa eli toisin sanoen Pamuman Alliinan kanssa. Kalle oli ammatiltaan autoilija. Hänellä oli v. 1924 kuormaletukka, hän oli myös ensimmäinen autoilija Korvensuoralla. Kalle oli pystyvä, ryhdikäs ja hyvin reilu ja rehellinen mies. Helismäen Pekka tuli “kuvaan” v. 1937. Kesällä hän muutti jöstyn niittypirttiin ja asui siellä aina vuoteen 1939 perheensä kanssa, josta muutti Kurkelan rantaan Nuojualle. Samoihin aikoihin muutti Väisäsen niittypirttiin Ojansivun Teutori, joka asui vuosina 1937-1940, jonka jälkeen he muuttivat etelään. Kanniaisen Väinö asui Peltoniemen pirtissä v. 1938-1939. Peltoniemi rakennutti myös v. 1938 hirsistä uutta taloa, johon muutti Eino Nurmes- niemi v. 1941 syksyllä ja aina vuoteen 1946 saakka. Näin on saanut alkunsa Rusko eli nykyinen Posanperä.
ministry

1920- ja 1930-luvuilla aluetta raivattiin ja kuivattiin hätäaputöinä. Raivatuille alueille perustettiin valtion antaman asutuslainan turvin uusia asutustiloja, joiden pinta-ala vaihteli 3-5 hehtaariin. Näinä aikoina alueelle muuttaneita olivat mm. Penttilät, Saarenpäät, Linnakankaat, Mikkoset, Koskelat, Honkaset, Tombergit, Pekkalat, Heikkiset, Tenhuset, Lipposet, Väyryset, Rannat, Keräset, Härköset ym. Näistä muuttajista Matti Ranta oli Rannanperän ensimmäinen asukas ja Hannes Kosunen toinen.

Annikki Pernu

Matti Ranta oli ensimmäinen asukas Rannanperällä. Toisena asukkaana sinne muutti Hannes Kosunen. Polveileva tie kulki siihen aikaan ns. rumpaajan vartta, joka oli Värtön ketojen kaupungin puoleisessa päässä. Hannes tallusteli kontteineen ja kuokkineen kyseiselle tontilleen ja huomasi komean kuusen rämeikön laidassa ja sanoi: “Kah, konttikuusi”, mikä sittemmin oli paikan nimi. Nimitettiinpä Hannesta joskus Konttikuuseksi.

Asutus laajeni hiljakseen sotien aikana 1940 luvun alussa. Varsinainen ensimmäinen vilkkaampi rakennuskausi alkoi vuonna 1947, kun alueen rakennuskaava astui voimaan.

Rakentamista rahoitettiin lähinnä aravalainoituksella. Monet joutuivat turvautumaan muihinkin rahoituslähteisiin, koska tuolloin aravalainan saaminen edellytti vähintään seitsemänhenkistä perhettä. Tämä vaikutti suuresti rakennusten kokoon, muotoon ja valmistumisaikatauluun. Rakentaminen oli melko vapaata. Mökit tehtiin oman mielen mukaan eli minkäänlaista rakennusvalvontaa ei ollut. Asuntoja nousi tällä rakentamiskaudella Huone- suon ja Rannanperän lisäksi Posanperälle. Ensimmäisenä rakensi Posanperälle Erkki Moilanen, joka muutti omaan taloonsa syksyllä 1949.

Seuraavalla vuosikymmenellä asutus ei olennaisesti laajentunut. Toinen huomattava rakennuskausi alkoi 1970-luvun lopulla, jolloin Korvensuoralle valmistui asemakaava. Uusia omakoti- ja rivitaloja nousi tämän kaavoituksen myötä runsain mitoin Huonesuolle ja Hönttämäkeen. Rannanperän asemakaavoitus 1980-luvulla edelleen lisäsi alueen asukaspohjaa niin, että voidaan puhua jo kaupunginosatasoisesta asuma-alueesta. Rakentamisen vilkkautta voidaan tarkastella väestömäärän kasvulla. Väkiluku vuonna 1980 oli n. 700 ja tänään yhdistyksen toiminta-alueella asuu noin 3.000 oululaista.

Viimeisen asemakaavan mukaisesti asutusta tarkasteltaessa nähdään, että Korvensuora on nyt lähes täyteen rakennettu. Korvensuoralla on vielä kaavoittamatonta ja rakentamatonta maata. Näille alueille on laadittu asemakaavasuunnitelmat, joille on nyt luotu toteuttamismahdollisuus valtatien 20 (Kuusamontie) kehittämispäätöksen valmistuttua. Tämä seikka huomioimalla nähdään, että Korvensuoran alueen kasvu jatkuu.

Tiedusteltaessa vanhoilta asukkailta syytä Korvensuoralle muuttoon, ovat lähes kaikki maininneet vapaamman ja väljemmän asumisen ja poispääsyn ahtaista vuokra-asunnoista omaan taloon. Asutus on tosiaan ollut harvaa, koska joku oli arvellut, että “eihän siellä asu kuin kuret ja pirut”. Uudet asukkaat ovat tulleet Korvensuoralle samoin odotuksin kuin vanhatkin: oma vapaus ja puhdas luonto. Palvelujen puuttumistakaan ei ole pelätty.

Urpo Pelkonen

Liikenneyhteydet Korvensuoralta kaupunkiin 20—30- luvulla olivat seuraavanlaiset: Valpun Jaakko ja Juntunen, kun he tulivat Amerikasta 20-luvulla, perustivat linjan Ylikiiminki—Oulu v. 1928. He kuljettivat matkustajia 12 hengen onnibusseilla. Tämä bussi liikennöi aina vuoteen 1936. Syysmarkkinan ensimmäisenä iltapäivänä kello 2.30 lähti jatkamaan heidän upouusi Seka-Juna, jossa oli 14 matkustajapaikkaa. Se oli todella hieno Amerikan auto. Ford-merkkinen, sanottiinkin Valpun ja Juntusen loistoksi. Se lähti Oulusta kello 2.30 ja Ylikiimingistä kello 8 aamulla. Tämän auton ja linjan osti heidän kuskinsa heti sota-ajan jälkeen. Hän oli nimeltään Pauli Meskus. Postiauto kyllä liikennöi jo ennen heitä säännöllisesti välillä Ylivuotto - Oulu, jonka kuski oli ensin Linkvistin Attu ja toisena hänen jälkeensä Koivu-Kalle. En voi olla mainitsematta myöskään ensimmäistä ylikiiminkiläistä autoilijaa Pyky-Jannea, joka toi tullessaan Amerikasta uuden auton v. 1928. Se oli viisivaihteinen letukka nelonen. Hänkin kuljetti aina jonkun matkustajan, vaikka se olikin kuorma- auto. Iloisen 20-luvun puolivälissä pääsi matkustaja aina määränpäähänsä. Näillä vanhemmilla suoralaisilla olikin sananparsi, että mennään “ylimaanonnikalla”. Paikallisonnikka kulki joka toinen tunti. Sitä kuljetti Kinnunen ja hän möi Lanki-Hugolle. Tämä tuli “kuvaan” myöhemmin 50-luvulla. Kun Alalaanilasta lähti, niin sai tulla aivan koko pitkän suoran, että ei tullut autoa vastaan.

Harjoitetuista elinkeinoista alueen asukkaiden keskuudessa yleisimpinä olivat kirvesmiehen sekä muurarin ammatit sekä työssäkäynti Åströmin nahkatehtaassa, mikä oli silloin suurin työnantaja Oulun kaupungissa. Työssäkäynnin lisäksi asukkaat yksityistalouksissaan harrastivat kotieläinkasvatusta ja kotitarveviljelystä. Maanviljelystä pääelinkeinona ei ollut, koska maata ei ollut riittävästi ja alue oli hallanarkaa.

Erikoisuutena yksityisistä elinkeinoista voidaan mainita kiviveistämö, joka sijaitsi Pehkosen tilalla. Uudemmat asukkaat, jotka asettuivat Korvensuoralle 1950-luvulla, hankkivat edelleen pääasiallisen elantonsa teollisuudesta tai rakennuksilta. Erityisesti Typpi Oy oli tällöin suuri työnantaja.

Urpo Pelkonen

Kotipaikallani oli kivenveisto päätoimena ja sen ohella maanviljelys ja karjanhoito aina kolmanteen sukupolveen saakka. Samoihin aikoihin Matti Niemelä rakensi Onteronpaikan ja möi sen Onteron Heikille. Tämä Heikki oli pienikokoinen, mutta uuttera. Hän kävi Korkea- saaren sahalla töissä. Hän oli maanviljelijä ja karjanhoitaja sivutoimenaan. Hän on kuokalla vaivannut peltonsa. Hän pölkkysi raskaalla sementtitynnyrillä. Hän kuoli v. 1930 kesällä. Aina sotavuosiin saakka oli hokema: “Onteron kylä, Pehkosen perä ja Karreenin kaupunki”.

KAUPUNKIIN LIITTYMINEN

Korvensuora alun perin kuului Oulujoen kuntaan, joka lähes koko olemassaolonsa ajan joutui käsittelemään liitoskysymyksiä. Kunnan alueita liitettiin joko Oulun kaupunkiin tai muihin naapurikuntiin. Yleensä kunnanvaltuusto suhtautui ymmärrettävistä syistä liitoskysymyksiin kielteisesti.

Korvensuoralaiset alkoivat 50-luvulla vaatia alueensa liittämistä Oulun kaupunkiin. Perusteina alueliitokseen olivat toiveet kunnallistekniikan parantamisesta sekä palvelujen saatavuudesta. Alueliitosesityksen ensimmäinen kirjelmä toimitettiin 27.3.1953 Oulujoen valtuustolle, joka hylkäsi esityksen. Samoin kävi toiselle esitykselle vuonna 1955. Korvensuoralaiset keräsivät nimilistoja, jotka todistivat, että liitoksen takana oli alueen enemmistö. Liittymisen aktiivisia asianajajia olivat Heino Junno, Toivo Julmala ja Hannes Greus.

Oulujoen kunnanvaltuusto päätti 31.1.1958 äänin 18-5 liittää Korvensuoran, Haapalehdon ja Myllyojan Oulun kaupunkiin. Nämä alueet liitettiin Ouluun 1.1.1961.

ALKUAJAN YHTEISTOIMINNOT

Asuminen Korvensuoralla on haastateltujen mukaan ollut rauhallista ja hiljaista. Luonnonläheisyyttä ovat monet pitäneet hyvänä asiana - etenkin lapsille. Alkuaikoina asuminen oli silti melko ankeata. Tiet olivat huonoja, jos niitä yleensä oli, kulkuvälineinä olivat pyörä ja potkukelkka. Sähköä ei ollut ja vesi haettiin kaivosta. Korvensuora oli sanalla sanoen tietön, soinen, sääskinen, käärmeinen ja kirppuinen. Paikkana Korvensuoraa voidaan kuvitella Annikki Pernun muistelmilla, kuinka hänen isänsä piti kantaa hänet harteillaan tien varteen keväisin, kun vettä oli niin paljon.

E. Aura

Oli kevät ja tiehoitokunta päätti, että pannaan Porotie ajokieltoon raskaalta liikenteeltä, koska se pyrki menemään ihan velliksi, mutta eräs alueelle rakentaja ei uskonut vaan tuotti betonisoraa kuorma-autolla ja vajosi vähän ennen Haavikkotietä. Puh.joht. Lausmaa sattui tulemaan paikalle, siihen oli kuorma kipattava.

Puutteista huolimatta asukkaat tulivat hyvin toimeen. Hyvät naapuruussuhteet olivat erinomaisena apuna. Ihmiset kyläilivät kutsumatta ja naapureita autettiin mahdollisuuksien mukaan. Naiset auttoivat raskaana olevia ja vasta synnyttäneitä naisia heidän töissään.

E. Aura

Oli lokakuun 10. päivä 1954 aamupuolella yötä, Porotie oli syyssateiden vuoksi kurainen ja heikossa kunnossa, mutta kuitenkin oli edellisenä päivänä pystytty henkilöautoilla liikkumaan. Tilasin puhelimella taksin viemään vaimoni synnytyslaitokselle; taksia ei kuulunut, vaimoni oli viimeisillään (synnytysvesi tuli jo kotona), minä juoksin kieli vyön alla Porotien suuhun, jossa taksi seisoa jököttää eikä suostunut ajamaan Porotietä (koska auto likaantuu todennäköisesti). Vaimoni käveli hiljalleen, koska supistukset olivat tiheään, minä poika juoksin taksin ja vaimoni väliä kuin mielipuoli ja pelkäsin, että vaimoni synnyttää keskellä Porotietä. Haukuin taksimiehen pataluhaksi, hän vain meinasi, että aviomiehet turhaan hermoilevat. Laitokselle päästyämme suoraan synnytyshuoneeseen ja poika tuli.

Kun ihmiset tunsivat toisensa ja toistensa ongelmat, oli helppo myös toimia yhteisten asioiden puolesta. Ajettavia asioita oli paljon ja seurojentalolle tai Honkapirtille kokoonnuttiin keskustelemaan. Yhteisesti ajettavien asioiden lisäksi järjestettiin iltamia, talkoita, elokuvailtoja ja tansseja. Tämä toiminta toi tullessaan korvensuoralaisten keskuuteen me-hengen, joka näkyy vielä tänä päivänä. Ensimmäinen organisoitu yhteistoimintoja ajava elin oli Korvensuoran Sähkö-Osuuskunta, joka perustettiin 1930-luvun lopulla ja toimi 6.6.1957 saakka. Lopettamisensa yhteydessä se luovutti varansa ja toimialueensa Oulun kaupungin sähkölaitokselle. Toisena alueen yhteisiä asioita ajavana elimenä toimi 7.7.1952 perustettu Porotien hoitokunta. Tämän toimikunnan tärkeimpinä tehtävinä olivat teiden kunnossapitokysymykset sekä talvisin auraukset. Hoitokuntaan kuuluivat jäseninä kaikki tietä käyttävät tontinomistajat. Puheenjohtajana tässä yhteistoimintaelimessä oli V. Lausmaa, sihteerinä Erkki Aura ja toimikunnan jäsenenä Eino Vesa.

E. Aura

Oulujoen kuntaa ei saatu suorittamaan Porotien aurausta anomuksista huolimatta kunnollisesti. Sattui sitten, että Lipposen kanakoppi syttyi kamiinasta palamaan (yksi lautaseinä), riennettiin sakilla sammuttamaan, mutta kun vettä ei ollut, niin saimme palon sammumaan lumella. Porotien hoitokunnan puh.johtaja Veikko Lausmaa teki kärpäsestä härkäsen ja riensi lähimpään puhelimeen Tenhuselle ja hälytti Oulujoen palo- päällikön töihin, koska tarvittaessa ko. palopäällikkö sai sammutuskalustoa Oulun kaupungilta, mm. säiliöautot. Paloautot tulla rymisti Sivutietä ja ensimmäinen juuttui kinokseen ja ojaan Porotien—Sivutien risteykseen, sieltä joutui ko. palopäällikkö juoksemaan palopaikalle. Arvata saattaa, oliko herra vihainen. Mutta tarkoitus saavutettiin, jotta palopäällikkö saatiin kannattamaan toivomustamme, jotta tiet pitää olla kunnossa, koska alueella ei ollut vesijohtoverkostoa ja tositilanne saattaa sattua milloin vain (sen jälkeen ei ole sattunut tulipaloa alueella). Onnistuin kerran saamaan pioneerijoukkueen koulutustarkoituksessa aukaisemaan Porotien avo-ojaa lähellä Pulkkatien risteystä (nykyisen vesi- postin paikkeilla), siinä oli iso kivi ja suuria kantoja. Työtä oli johtamassa nuori vänrikki ja taisi antaa laittaa isonlaisen latingin kannon alle, koska kanto liiteli Suuan talon yli ja edelleen Kuusamontien yli. Onni oli matkassa, ettei pudonnut talon katolle tai tiellä liikkuviin, siinä olisi paperi ym. tuhlaantunut kuulusteluissa jne. Tenhuselle menevä puhelinjohto katkesi, sen korjasivat sotilaat.
E. Aura Oltiin jo kaupunkilaisia, kaupunki veti vesi- ja viemäriverkostoa Pulkkatien suunnassa ja sain kuulla, että vesiposti rakennetaan johonkin Kinnusen ja Pehkosen tonttien rajalle, ja sehän ei oikein tuntunut sopivalta paikalta, koska Sivutiellä, Salotiellä, Hirvastiellä ja Ruskontiellä asuville olisi tullut kohtuuttoman pitkä vedenhakumatka. Paikallinen työmaan mestari sanoi, että vesipostin paikka on piirretty karttaan eikä se siitä muutu ja koska puheet eivät auttaneet, menin silloisen kaupungin työpäällikön insinööri Päällysahon puheille. Hänkin meinasi jarruttaa esitystäni, mutta lopulta kimpaantui, työnsi punakynän käteeni ja sanoi: “Merkatkaa tuohon karttaan vesipostin paikka.” Vesiposti rakennettiin siihen paikkaan ja on vieläkin. (Koska jouduin paljon asioimaan kiinteistöyhdistyksen puolesta ja juuri Päällysahon alaan kuuluvissa, niin aina, kun kohtasin Päällysahon, hän lausahti: “Mitä valittamista nyt Korvensuoralla olisi?”)
ministry

KORVENSUORAN KIINTEISTÖYHDISTYKSEN PERUSTAMINEN

Vuosien 1960 ja 1961 vaihteessa, jolloin Korvensuora liitettiin Oulun kaupunkiin, korvensuoralaiset päättivät perustaa oman kiinteistöyhdistyksen ajamaan asukkaiden asioita, Alueliitoksen Oulun kaupunkiin toivottiin tuovan kiireellisiksi koettuja parannuksia alueen kunnallistekniikkaan ja palveluksiin. Tällöin jo nähtiin se tosiasia, että järjestäytynyt ja organisoitunut elin voi parhaiten ajaa alueen asukkaiden yhteiseksi kokemia asioita.

Yhdistyksen perustamiseksi kutsuttiin koolle kyläkokous 16.11.1960. Kokouksessa valittiin toimikunta ajamaan perustamisasiaa. Toimikunnan kokoonkutsujaksi valittiin Veikko Jylhäniska ja jäseniksi Otto Alalauri, Erkki Aura, Väinö Toropainen, Tauno Soikkeli, Veikko Laukkanen ja Jaakko Frondelius. Marraskuun lopulla pidetyssä Korvensuoran kiinteistöyhdistyksen alustavassa kokouksessa päätettiin kutsua kokoon perustava kokous 4. joulukuuta 1960.

Perustava kokous pidettiin Korvensuoran uudella kansakoululla 18 kiinteistönomistajan ollessa läsnä. Tämän merkittävän kokouksen avasi juhlallisesti Lahja Suvanto. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Veikko Jylhäniska. Kokouksessa päätökseksi tuli, että alueelle perustetaan kiinteistöyhdistys. Nimeksi perustettavalle kiinteistöyhdistykselle hyväksyttiin ytimekäs Korvensuoran Kiinteistöyhdistys.

Samassa kokouksessa hyväksyttiin yhdistyksen säännöt ja johtokunnan vahvuudeksi päätettiin puheenjohtajan lisäksi kuusi varsinaista ja kaksi varajäsentä. Yhdistyksen ensimmäisen johtokunnan puheenjohtajana toimi Veikko Jylhäniska sekä varsinaisina jäseninä Heino Finnilä, Otto Alalauri, Väinö Toropainen, Tauno Soikkeli, Erkki Aura ja Veikko Laukkanen. Varajäseniksi valittiin Jaakko Frondelius ja Veikko Kurkela.

Ensimmäinen yleinen kokous pidettiin 15.1.1961, jolloin korvensuoralaiset olivat olleet oululaisina peräti 15 päivää. Tässä ensimmäisessä vuosikokouksessa oli paikalla 30 jäsentä, mitä voidaan

ministry

Oikeusministeriö hyväksyi yhdistyksen merkittäväksi yhdistysrekisteriin 17.3.1961. Tämän jälkeen voitiin käyttää nimeä Korvensuoran kiinteistöyhdistys ry.

Korvensuoran Kiinteistöyhdistyksen puheenjohtajat

Yhdistyksen puheenjohtajina ovat toimineet ensimmäisen puheenjohtajan Veikko Jylhäniskan (2 vuotta) lisäksi Yrjö Blomster (4 vuotta), Toivo Hietala (1 vuosi), Voitto Luosalo (8 vuotta), Tauno Soikkeli (3 vuotta), Maj-Britt Puhakka (6 vuotta) sekä Jukka Lappalainen (6 vuotta), joka on yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja.

YHDISTYKSEN TOIMINTA MUISSA JÄRJESTÖISSÄ

Korvensuoran Kiinteistöyhdistys ry on ollut jäsenenä Oulun Seudun Pienkiinteistöyhdistysten Keskusjärjestö ry:ssä vuodesta 1962 alkaen. Ensimmäisinä Keskusjärjestön vuosikokousedustajina olivat tuolloin Veikko Jylhäniska, Erkki Aura ja Yrjö Blomster.

Suomen pienkiinteistöliitossa yhdistys oli jäsenenä v. 1979-1984. Liitosta erottiin, koska jäsenmaksulle ei katsottu saatavan riittävästi vastiketta. Yhdistys totesi, että käyttämällä varat paikallisesti hyötyvät korvensuoralaiset niistä eniten.

Korvensuoran kiinteistöyhdistyksen toiminta-alue on vuosien ja uuden asutuksen myötä laajentunut. Nykyisin toiminta kattaa paitsi Korvensuoran kaupunginosan myös Ruskonselän, Posanperän, Heikinharjun, Vesalanmäen, Korvenkylän ja Saviharjun asuinalueet.

KOULUT JA KOULULAISET

Asutuksen alkuaikoina Korvensuoran lapset kävivät Korvenkylän kansakoulussa, jonne matka oli pitkä ja hankala. Varsinkin keväisin oli ongelmia, kun kevättulvat nousivat niin, etteivät saappaanvarret riittäneet.

Annikki Pernu

Kun Korvensuora oli köyhää ja puutteellista, heijastui se kouluaikana lapsiin. Korvenkyläläiset olivat isompia tai pienempiä talokkaita, niin lapsillakin oli paremmat eväät ja vaatetus. He pakkasivat moittimaan suoralaisia puutteenperäläisiksi ja joskus oli melkoisia yhteenottoja.

Korvenkylän koulu oli toiminut jo ennen Suomen itsenäistymistä. Välillä se oli oppilaiden puutteen vuoksi suljettuna. Uudelleen koulu avattiin v. 1926 asukkaiden vaatimuksesta. Tuolloin koulussa oli vain yksi sekaluokka ja yksi opettaja. Koulun käytyä ahtaaksi rakennettiin Korvenkylään toinen koulurakennus vuonna 1950. Tässä koulussa oli kaksi luokkahuonetta ja se toimi koulurakennuksena aina vuoteen 1987 asti. Pitkäaikaisia opettajia Korvenkylällä olivat Aino Koskela, Hilkka Heikkinen, Nanni Reinilä, Jouko Korhonen ja Anja Niskakangas, joka toimii edelleenkin opettajana Hönttämäen ala-asteella.

Korvensuoran asukasmäärän ensimmäisellä kasvukaudella 1950-luvulla alkoivat korvensuoralaiset vaatia omaa koulua. Asiasta pidettiin yhteinen kokous 27.8.1953, jossa korvensuoralaiset laativat kirjelmän Oulujoen kunnalle. Puuhamiehinä tässä kouluasiassa toimivat mm. Lahja Suvanto, Hannes Kosunen, Janne Pekkala ja Erkki Aura.

Asukkaat saivat Oulujoen kunnanvaltuuston puolelleen melko pian ja valtuusto tekikin 18.12.1953 päätöksen tontin oston rahoittamisesta. Seuraavan vuoden lopulla valtuusto kehotti kunnanhallitusta hankkimaan piirustukset koulua varten.

Koulua varten ostettiin tontti 10.9.1955 Erkki Honkaselta, jonka tilan nimi oli Rajakorpi. Alun perin koulua ajateltiin puurakenteiseksi ja neliopettajaiseksi, mutta lopulta päädyttiin kivirakenteiseen ja kuusiopettajaiseen ratkaisuun. Koulu rakennettiin vuosina 1956 — 57 ja se otettiin vastaan 17.8.1957.

Opettajia uuteen kouluun saatiin Korvenkylän koulusta. Pitkäaikaisia opettajia ovat olleet mm. Mikko Kaasila, Liisa Pehu, Hilkka Kaasila, Lahja Koivunen, Reino Koivunen, Esko Lämsä, Helvi Pitkänen ja Jaakko Eskelinen.

Oppilaita on Korvensuoran koulussa aina riittänyt. Alkuaikoina jopa niin paljon, että kellarihuone oli otettava opetuskäyttöön ja 11-luokka piti jakaa rinnakkaisluokiksi. 1960-luvulla oppilaita oli keskimäärin 150 ja seuraavalla vuosikymmenellä 110 — 140 oppilasta vuodessa. Nykyään Korvensuoran ala-asteen tilat ovat auttamattoman ahtaat. Koululaisia on vuosittain yli 200, mikä merkitsee sitä, että kaikki eivät mahdu samaan kouluun. Tästä syystä osa koululaisista joudutaan kuljettamaan muihin koulutiloihin.

ministry

Korvensuoran koulun lisäksi alueella on Hönttämäen koulu, joka on rakennettu vuonna 1983. Koulua laajennettiin asukkaiden vaatimuksesta vuonna 1985. Tällä hetkellä Hönttämäen koulu on 12-luokkainen, oppilasmäärän ollessa yli 200.

Ylä-astetta ei alueella ole. Oppilaat kulkevat nyt bussikuljetuksena Myllytullin ylä-asteelle Oulun ydinkeskustaan. Suunnitelmissa on, että Korvensuoralle rakennetaan oma ylä-aste vuonna 1995.

Nämä Korvensuoran käytössä olevat koulurakennukset ovat asukkaille tärkeitä. Varsinaisen koulutoiminnan lisäksi tiloissa pidetään monia yhteisiä tilaisuuksia ja tapahtumia, joita ei muuten voitaisi järjestää.

ministry

ASUKASTOIMINTA

Moni alueellisesti tärkeä asia olisi jäänyt päättäjiltä huomaamatta tai päätökset olisi tehty kuulematta alueen asukkaita, jos alueella ei olisi toimivaa yhdistystä. Korvensuoran kiinteistöyhdistys ry on puolueisiin sitoutumattomana Oulun kaupungissa toimivana lähidemokratiaelimenä ajanut näitä yhteisiä asioita korvensuoralaisten edustajana.

Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa Hönttämäen koulusta käydyt lukuisat kiistat. Hönttämäkisten muutettua alueelle asumaan, vaadittiin sinne koulurakennusta lähettämällä yhdistyksen lähetystö kaupunginhallituksen puheille. Kun koulu osoittautui heti valmistuttuaan liian pieneksi, turvauduttiin taas lähetystöön. Tämän käynnin tuloksena oli koulun laajennus.

Kun tarkastellaan viime aikojen saavutuksia ja toimintoja nähdään yhdistyksen toiminta-alueen laajennus. Koko toiminnan ajalta kerättyjen käsiteltyjen asioiden aihepiiri on sisältänyt mm. seuraavia asiakokonaisuuksia:

• teiden kunnostus, päällystys ja auraus

• katujen valaistus

• liikenneturvallisuusasiat

• kaavoitusasiat

• postinkanto ja postitoimipaikat

• linja-autoliikenne -asiat

• katujen pohjustus ja ojien avaus

• liikuntapaikkojen saanti alueelle

• leikkipuistojen ja -kenttien rakentaminen

• pyöräteiden ja alikulkutunneleiden rakentaminen

• kauppa- ja kioskipalvelut

• päivähoito- ja päiväkotikysymykset

• koulutila-asiat

• kirjastopalvelut

• terveydenhoitopalvelut

• nuorisotoiminta

Viime aikoina yhdistys on kiinnittänyt erityistä huomiota ympäristökysymyksiin saastepäästöineen. Yhdistys otti ehdottoman kielteisen kannan Kemira Oy:n Sokiin apatiitin jatkojalostustehtaan sijoittumiselle Oulun pohjoispuolelle. Tehdasta vastustavaan kansalaisadressiin yhdistys keräsi 1601 nimeä.

Nokia Kaapelin sekä Partekin Ruskon tehtaan päästöjen alentaminen on ollut toinen merkittävä ympäristökysymys, jota yhdistys on ajanut. Molempien tehtaiden piippuja onkin korotettu ja tehtaiden on määrä vuoteen 1993 mennessä puolittaa kaikki päästönsä.

ministry

Tärkeä asiakokonaisuus on ollut Valtatie 20:n kehityssuunnitelma ja siihen liittyen kaavoitus. Valtatien parannussuunnitelmat uhkasivat pahimmillaan useita Korvensuoran omakotitaloja. Yhdistyksen sinnikkään, monia vuosia kestäneen työn ansiosta vuonna 1990 saatiin yhdistyksen kannan mukainen päätös. Kuusamontietä ei levennetä moottoritieksi omakotialueen päälle, vaan tietä rakennetaan korkeatasoisena maantienä.

Kaavoitusasioissa yhdistys on ottanut kantaa Korvensuoran tavoitesuunnitelmaan. Makkarasuolle tulisi kaavoittaa tontteja 600:lle ja Korvenkylän alueelle 1 400:lle asukkaalle. Lisäksi yhdistys esittää tieyhteyttä Korvensuoran ja Hönttämäen välille. Tavoitteena on asukasmäärän kasvattaminen ja sitä kautta palveluiden parantaminen.

Hiukkavaaran sotilasalueen kehittämiseen on annettu ehdotuksia. Hiukkavaaran kovapanosammunta-alue on asutuksen välittömässä läheisyydessä vaarallinen ja aiheuttaa meluhaittoja. Korvensuoran lisäkaavoittamisen myötä alue tulee yhä enemmän häiritsemään asukkaita. Yhdistys onkin esittänyt kovapanosammunta-alueen siirtämistä ja että Hiukkavaaran alueesta noin 1000 ha kaavoitettaisiin asuntotuotantoon ja yleiseen virkistyskäyttöön.

Kiinteistöyhdistyksen nuorisotoiminta vilkastui 80-luvun alussa. Korvensuoran koululla pidettiin Avoimien ovien iltoja, jotka keräsivät vuosittain jopa 4.000 nuorta kävijää. Toiminnan vetäjinä olivat yhdistyksen vapaaehtoiset yhteistyössä kaupungin nuorisotoimiston kanssa. Nuorilla oli myös näytelmäkerhotoimintaa sekä yhteistyössä kansalaisopiston kanssa jazzbalettia.

ministry

Nuoret tekivät yhteisiä retkiä ja tutustumismatkoja eri kohteisiin. Seurakunnan leirikeskukseen järjestettiin jopa viikonlopun mittainen Ideointileiri, jossa ohjaajina olivat Jukka Lappalainen ja Jouni Joensuu. Leirillä ideoitiin Korvensuoran alueen palveluja ja toimintoja nuorten ehdoilla. Keskeiseksi ongelmaksi nuoret kokivat oman nuorisotalon puuttumisen. Yhdistys lähti asiaa ajamaan ja näin nuorten omasta aloitteesta saatiin alueelle v. 1986 Hönttämäen nuorisotalo. Nuorisotalossa toimintaa on sittemmin jatkanut Oulun kaupungin nuorisotoimisto.

ministry

Yhdistyksen virkistystoimintaan on vuodesta 1985 alkaen kuulunut vuosittain useita retkiä ja matkoja. Suosituimpia ovat olleet lasketteluretket Rukalle ja Syötteelle sekä ostosmatkat Haaparantaan. Perheretkiä on tehty mm. Ranuan eläinpuistoon ja Manamansaloon. Kulttuurinälkää on tyydytetty teatteriretkillä. Jokavuotisia tapahtumia ovat äitienpäivä- ja joulujuhlat.

Kaiken kaikkiaan toiminta on hyvin monipuolista. Sitä kuvastaa myös Korvensuoran Kiinteistöyhdistyksen yhteistyökumppaneiden laaja joukko: mm. Oulun kaupungin virastot ja päättäjät, Tielaitos, Oulujoen seurakunta, Heikinharjun sairaala, Nokia Kaapeli ja Korvensuoran kauppapalvelut.

LÄHIDEMOKRATIATOIMINTA

Oulun kaupunki aloitti lähidemokratiakokeilun v. 1981. Vuodesta 1985 alkaen toiminta on vakinaistettu ja laajentunut. Korvensuoran kiinteistöyhdistys ry oli mukana jo kokeiluvaiheessa, ainoana kiinteistöyhdistyksenä.

Lähidemokratiaa toteuttaakseen yhdistys muutti vuonna 1984 sääntöjään siten, että jäseniksi hyväksytään kaikki alueella asuvat henkilöt. Ajettavat asiat nähtiin kaikkia koskettaviksi, riippumatta kiinteistön omistuksesta. Lähidemokratian hengen mukaisesti yhdistyksen johtokuntaan ja toimikuntaan pyritään saamaan Korvensuoran jokaiselta asutusalueelta oma edustajansa. Näin yhdistys pystyy tasapuolisesti ajamaan alueen kaikkien asukkaiden asioita.

Korvensuoran kiinteistöyhdistykselle lähidemokratiatoiminta antoi mahdollisuuden laajentaa nuoriso-, urheilu- ja virkistystoimintaa sekä erityisesti tiedotustoimintaa. Nämä toimintamuodot saavat liikkeelle monia rivijäseniä ja elävöittävät toimintaa. Merkittävin toiminnan kasvu tapahtui tiedottamisessa. Kaupungilta saatavan vuosittaisen toiminta-avustuksen turvin alettiin v. 1985 julkaista omaa lehteä. Korvensuoran asukaslehti ilmestyy 2-3 kertaa vuodessa ja kertoo alueen asioista ja tapahtumista. Lehti jaetaan yhdistyksen toiminta-alueella jokaiseen talouteen vapaaehtoistyönä.

Toiminta lähidemokratiaelimenä on koettu yhteisten asioiden hoidoksi ja näin rivijäsenetkin ovat aktivoituneet toimimaan. Puheenjohtaja Maj-Britt Puhakan mukaan lähidemokratian myötä päättäjien asenne asukasaloitteita kohtaan muuttui selvästi myötämielisemmäksi.

TOIMINNAN PAINOPISTEET

Toimintavuosien aikana on yhdistys ajanut alueelle palveluja, etuja sekä vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Korvensuoralle on rakennettu kauppapalveluja, koulu- ja nuorisotiloja, lastentarhoja, liikuntapaikkoja sekä leikkipuistoja. Valaistusta ja tiestöä on parannettu.

Nykyinen palvelutaso on lähinnä minimitasoa, jos verrataan yleiseen palvelutasoon ja palvelujen saatavuuteen muissa, suuremman asukaspohjan omaavissa kaupunginosissa. Päätökseen saatettu palvelutason parantamissuunnitelma on Korvensuoran ala-asteen laajennuspäätös. Koulun laajennus alkaa vuonna 1991. Ylä-asteen saaminen alueelle on vielä suunnitteluvaiheessa, kuten terveys- ja kirjastopalvelut, vapaa-ajantoimintapaikat, lasten hoitopaikat ja liikennejärjestelyt.

Palvelujen saaminen alueelle vaatii yhdistykseltä suurta painoarvoa, jonka takaisi nykyistä suurempi asukasmäärä. Siksi yhdistys on aktiivisesti ajanut alueen lisäkaavoittamista, joka samalla pienentäisi painetta kaupungin niukkaan tonttimäärään.

Palvelujen saatavuuden lisäksi yhdistys painottaa asumisviihtyvyyttä. Asumisympäristön tulisi olla saasteeton sekä meluton.

Näiden edellä lueteltujen palvelujen ja arvojen saavuttaminen vaatii runsaasti työtä. Yhdistyksen aktiivina toimiminen tarjoaa sinulle kiintoisan ja kehittävän toiminta-alueen. Tule mukaan toimintaan ja tuo uusia virikkeitä mukanasi.

ministry